Nuotio

LK-wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nuotio on retkipaikan sydän, sen keittiö ja olohuone. Se antaa lämpöä, valoa ja tunnelmaa, karkottaa hyönteiset savullaan, keittää teet ja kahvit sekä kypsentää ruoat. Tulen käyttö on yksi ihmiskunnan ratkaisevimpia keksintöjä ja tulen ääressä yhdessä oleskelu kuuluu kaikkiin kulttuureihin. Nuotiolla istuminen on hyvä tapa opettaa lapset toimimaan vastuullisesti tulen kanssa.

Missä nuotiota saa polttaa?

Nuotio on avotuli ja sen sytyttäminen edellyttää aina maanomistajan luvan. Sama koskee polttopuun keräämistä. Metsäpalovaroituksen vallitessa ei nuotiota saa polttaa, vaikka se muuten olisikin sallittua.

Nykyään vaellusreitit ja retkeilypaikat on varustettu merkityin nuotiopaikoin, joissa on valmiiksi rakennettu tulisija sekä polttopuita. Näissä paikoissa voi nuotion tehdä ilman erillistä lupaa. Kansallispuistoissa puiston järjestyssääntö määrää avotulen käytöstä. Lapin erämaa-alueilla on avotulen teko pääasiassa sallittua, mutta varmista aina asia alueen hoito- ja käyttösuunnitelmista.

Oma nuotiopaikka

Päiväkodin pihalle voi tehdä oman nuotiopaikan. Tulisijaksi voidaan koota kivenlohkareista tai tiilistä rinki tai käyttää betonista kaivonrengasta tai traktorin takapyörän vannetta. Pysyvään nuotiopaikkaan kannattaa aina tehdä jonkinlainen valmis ripustin kattilaa tai pataa varten. Jos nuotiopaikka tehdään kiinteän laavun tai kodan yhteyteen, voidaan sitä käyttää huonollakin säällä.

Pysyvän nuotiopaikan rakentamisesta ja sen käytöstä on syytä keskustella palotarkastajan kanssa. Kaupungin järjestyssääntö voi asettaa rajoituksia avotulen käyttöön taajama-alueiden pihoilla. Polttopuut tulee aina säilyttää lukitussa tilassa, koska ne muuten muodostavat tuhopolttoriskin.

Turvallisuus

Nuotioon pätevät samat turvallisuussäännöt kuin retkikeittimen kanssa toimittaessa, mutta lisäksi on otettava huomioon maastopalon vaara. Nuotiota ei tule polttaa metsäpalovaroituksen voimassa ollessa, eikä hyvin kovalla tuulella, ellei nuotiopaikka ole kunnolla tuulensuojattu. Lasten kanssa nuotiolla oltaessa on ensisammutusväline (sammutuspeite) oltava käsillä. Palavaa nuotiota ei jätetä valvomatta ja se on lopuksi sammutettava riittävällä määrällä vettä. Lasten ollessa tulen äärellä on mukana oltava aina aikuinen valvomassa.

Nuotiolla vallitsevat aikuisten määräämät turvasäännöt. Kullekin lapselle osoitetaan oma istumapaikka ja tulen vierellä (esim. makkaraa paistamassa) olijoiden määrä rajoitetaan niin, että ei synny turhaa tönimistä ja kähinää. Yleisesti ottaen lapset kyllä arvostavat nuotiokokemusta ja oppivat noudattamaan sääntöjä. Lisäksi elävä tuli vangitsee lasten huomion ja auttaa pysymään rauhallisena.

Nuotiopaikan valinta

Jos nuotio tehdään muualle kuin valmiiseen nuotiopaikkaan, kannattaa paikan valintaan kiinnittää huomiota. Paikan tulisi olla tuulensuojainen ja muutenkin oleskeluun sopiva. Veden äärellä leiriydyttäessä on sekä sammutus- että keittovesi helposti saatavilla. Alustan tulee olla palamaton, eli multaa, hiekkaa tai kalliota. Paksussa karikkeessa tai turpeisessa maassa voi syttyä kytevä palo maanpinnan alle, joka voi sytyttää metsäpalon vielä pitkän ajan päästä. Nuotiopaikan ympärillä ei saisi olla herkästi syttyvää kasvillisuutta, kuten kaislikkoa tai kuivaa pensaikkoa. Jos samassa leirissä yövytään, kannattaa teltat pystyttää turvallisen matkan päähän nuotiosta, nykyajan keinokuituteltat kun eivät arvosta kipinöitä.

Jos edellisiltä retkeilijöiltä on jäänyt kelvollinen nuotiopaikka, kannattaa se aina käyttää hyväksi. Näin säästät sekä omaa aikaasi että luontoa.

Nuotion alusta ja sen välitön ympäristö siivotaan palavasta materiaalista ja kivistä kasataan rinkimäinen tulisija. Tämä estää palavien puiden vierimisen pois nuotiosta ja kivien varaan voidaan asetella keittoastioita.

Nuotion sytyttäminen

Nuotion sytyttäminen on tärkeä, ehkä kaikkein tärkein retkeilytaito. Valmiissa nuotiopaikassa valmiiksi hakatuista kuivista polttopuista se on melko helppoa, mutta kun ollaan tunturin kupeessa, räntää tulee vaakasuoraan, rasiassa on kaksi tikkua ja polttopuuna vain tuoretta tunturikoivua, tarvitaan jo enemmän kokemusta. Taitoja kannattaa siis harjoitella myös vaikeammissa olosuhteissa.

Ennen nuotion sytyttämistä varataan sytykettä, pientä polttopuuta (tikkuja, risuja, säleitä) sekä 'pesällinen' varsinaista polttopuuta. Sytyttäminen etenee aina pienemmästä polttoaineesta suurempaan — ensin sytytetään sytykkeet, niiden tulella pienet polttopuut ja niiden tulella isot.

Sytykkeenä voidaan käyttää oikeastaan mitä vain helposti syttyvää:

  • Paperia
  • Kuivia risuja tai heinää
  • Lastuja
  • Pumpulia
  • Kuivia auenneita männyn käpyjä
  • Kuusen kuolleita alaoksia
  • Koivun tuohta (älä ota sitä elävästä puusta)
  • Sytytyspaloja tai -paperia
  • Sytytysnestettä, bensiiniä, lamppuöljyä tai retkikeittimen polttoainetta (helposti syttyvää nestettä ei tule koskaan kaataa tuleen tai hehkuviin hiiliin)
  • Ruokaöljyä kankaaseen tai paperiin imeytettynä
  • Kiehiset, eli sarja polttopuun kylkeen vieri viereen veistettyjä lastuja, jotka jätetään toisesta päästään puuhun kiinni.

Nuotion voi koota eri tavoilla, mutta olennaista on, että tuli saa riittävästi ilmaa ja että lämpö pysyy tulessa. Jos puut ovat liian lähekkäin, ei ilma kulje ja tuli tukehtuu. Jos ne ovat liian kaukana, pääsee lämpö karkuun eikä tuli jaksa palaa. Mitä korkeampi lämpö nuotioon saadaan, sitä tehokkaampaa palaminen on ja sitä kosteampaa polttopuuta voidaan käyttää. Polttopuiden tulee olla kuin sormet rukkasessa, ne lämmittävät toinen toisiaan.

Ristikkonuotio, jossa puut ovat vaakatasossa kerroksittain ja ristikkäin, on helppo ja varma nuotiomalli useimmissa tilanteissa. Aloita laittamalla kaksi isoa puuta vierekkäin vaaksan päähän toisistaan tuulensuojaksi. Näiden väliin tee kasa sytykkeistä ja sytykkeiden päälle keko pienistä puista. Sytytä sytykkeet ja kun pienet puut palavat hyvin, kasaa isojen puiden päälle kerros polttopuita sormen paksuuden päähän toisistaan. Lisää 2-3 kerrosta siten, että jokaisen kerroksen puut ovat poikittain edelliseen nähden.

Ruoan laitto nuotiolla

Ruokaa nuotiolla kypsymässä

Ruokaa voi nuotiolla tehdä monin eri tavoin. Tikussa tai halsterilla voi paistaa makkaraa, tikkupullaa, vaahtokarkkeja, kalaa yms. Kattilassa, padassa tai pakissa voi keittää keittoa, puuroa ja muhennosta. Kattilan voi virittää tulen päälle kivien varaan, grilliristikon päälle tai roikottamalla kepistä tai kolmijalasta. Polttopuiden varaan sitä ei kannata laittaa, palaessaan ne muuttavat muotoaan ja viritys muuttuu epävakaaksi. Nuotiolla käytettävän kattilan on syytä olla kokonaan metallia, muoviosat sulavat helposti. Metallisia mukana kannettavia kolmijalkoja valmistetaan, mutta kolmijalan voi itsekin tehdä kepeistä. Käytä tuoreita ja riittävän paksuja keppejä, etteivät ne syty palamaan. Narun, jolla kolmijalka sidotaan ja josta kattila roikkuu, tulee olla luonnonkuidusta tehty, keinokuitunarut sulavat poikki. Ketju toimii vielä paremmin. Nuotiokattilan lisävarusteeksi onkin hyvä varata metrin pätkä kevyttä ketjua, jonka molemmissa päissä on koukku, joka mahtuu ketjun renkaasta läpi. Näin sillä saa aina kattilan roikkumaan tulen ylle.

Paistinpannua voi hyvin käyttää nuotiolla, tosin varren on hyvä olla tavallista pitempi. Nuotiopannuissa on varren sijasta ontto metallinen holkki, johon puinen varsi kiinnitetään. Vartta on turha raahata mukana, metsästä löytyy aina sopiva keppi.

Jos nuotiopaikalla on grilliristikko, voi sillä grillata kuin pihagrillissä ikään. Grillata voi myös suoraan hiilloksella, jos ruoka kääritään folioon. Kääntele usein. Hitaasti kypsyviä ruokia, kuten perunaa tai nauriita voi haudata hiillokseen folionyytissä. Kokeile kypsyyttä tikulla tai haarukalla.

Nuotiolla savustaminen onnistuu savustuslaatikolla. Ilman savulastuja sitä voi käyttää myös uunina. Kasaa kekäleitä laatikon sivuja vasten ja päälle, niin saat korkeamman ja tasaisemman lämmön uuniin.

Loimulohta valmistetaan tulen loisteessa lautaan kiinnitettynä. Menetelmä toimii periaatteessa muillekin kaloille, mutta vähärasvaisista kaloista voi tulla kuivia.

Nuotiolla voi myös leipoa. Tikkupullat ovat helppo esimerkki, mutta myös mikä tahansa paistinpannussa valmistettava leipä (pannuleipä tai chapati) syntyy nuotiolla. Myös uunissa valmistettavia leivonnaisia voi kokeilla edellä mainitussa savustuslaatikkouunissa, mutta onnistuminen vaatii hieman harjoittelua. Leipää voi paistaa myös suoraan hiilillä, puolikkaan appelsiinin kuoressa tai ontoksi koverretussa sipulissa.

Muista, että nuotiolla kokkaillessa astiat tulevat aina hyvin kuumaksi, myös kahvoistaan. Paksut villasormikkaat ovat hyvät käsien suojaksi, villa eristää lämpöä eikä syty tai sula. Retkikeitinten varusteisiin kuuluu usein pihdit, joilla saa otteen kattilan reunasta, nämä toimivat hyvin nuotiollakin.